Eläimet eivät tee mitään rakkaudellamme, mikäli se ei näy teoissa

Musiikintekijä ja laulajatar Billie Eilish kuumensi jokin aika sitten tunteita sanomalla, että ihminen ei voi sanoa rakastavansa eläimiä ja samalla syödä lihaa. Meilläkin eläinaktivistit toisinaan haastavat pohtimaan sitä ristiriitaa, että moni kutsuu itseään eläinrakkaaksi ja on samaan aikaan osallisena lukemattomien eläinten kärsimykseen ja kuolemaan.

Tämän kirjoituksen pointti ei oikeastaan ole se, miksi kukin saa itseään kutsua. Sen sijaan haluaisin kannustaa ihmisiä pohtimaan, mitä eläinrakkaus heille merkitsee ja miten nämä käsitykset vertautuvat omaan toimintaan. 

Mikäli eläinrakkaus tarkoittaa vain eläimistä pitämistä ja niiden herättämiä ihastuksen tunteita, niin lihansyönti ei kenties ole ristiriidassa sen kanssa. Uskallan epäillä, että harva kuitenkaan vakavissaan ajattelee kuvatun suhtautumistavan olevan rakkautta. 

Kuvitellaan tilanne, jossa ihminen alistaa esimerkiksi puolisonsa tai perheenjäsenensä hyödykkeekseen, aiheuttaa tälle kärsimystä ja lopulta tappaa tämän. Harva kehtaisi väittää, että rakkaudella olisi mitään tekemistä asian kanssa, koki ihminen sitten kaltoin kohdeltua kohtaan miten hempeitä ja pehmoisia tunteita tahansa. 

Henkilökohtaisesti ajattelen, että rakkaus sisältää aidon pyrkimyksen toisen hyvään ja tahdon välttää sellaista kärsimystä, joka ei ole hänen etunsa vuoksi välttämätöntä. Harvan rakkaus on täydellistä, mutta jos toisen hyvä ei ole sydämen asia, on rakkaus siitä aika kaukana. 

Vallitseva maailmankatsomus on toki sen verran ihmiskeskeinen, että moni ei ole yksinkertaisesti ymmärtänyt kyseenalaistaa toimintatapojaan. Olennaista on se, mitä tekee sen jälkeen, kun havahtuu tilanteeseen. 

Eilishin kommentti voi kenties tuntua loukkaavalta ihmisestä, joka syö lihaa, mutta samalla esimerkiksi työskentelee eläinten hyvinvoinnin parissa. Arvostan kaikkea näiden ihmisten tekemää työtä, eikä mikään vie sen merkitystä pois. Samaan aikaan tuhat hyvää tekoa ei tee yhtä huonoa tekemättömäksi, etenkin jos sen negatiiviset vaikutukset ovat valtaisat.

Tuntuu myös jollain tapaa hyvin vääristyneeltä, jos eläinrakkaaksi itseään kutsuvan ihmisen huomio suuntautuu ensimmäiseksi siihen, onko oma identiteetti jollain tapaa vaarantunut sen sijaan, että heräisi huoli siitä, aiheuttaako rakastamilleen eläimille tuskaa. 

Näyttelijä Joaquin Phoenix sanoi hyvin, että maailmassa on paljon kärsimystä, jonka edessä olemme voimattomia, mutta eläinten kärsimys ei ole sellaista. Edes täysin vegaaninen ruokavalio ei toki ole kärsimyksestä vapaa, sillä pieneläimiä ja hyönteisiä kuolee peltojen viljelyssä. Lihansyönti ei kuitenkaan valitettavasti pelasta näitäkään eläimiä, sillä karja tarvitsee rehua. Enkä kykene näkemään, kuinka todella eläinrakas ihminen voisi ajatella, että koska osa eläimistä kärsii joka tapauksessa, on aivan sama, kuinka moni.

On silti valitettavan totta, että etenkin nykymaailmassa on hyvin vaikeaa olla aiheuttamatta vähintään välillistä kärsimystä jollekin. Usein kyse on linjanvedosta – minkä kanssa kukin kykenee elämään ja minkä ei.

On tietenkin myös kaikenlaisia henkilökohtaisen elämän asioita, jotka voivat vaikuttaa mahdollisuuksiin muuttaa ruokavaliota, esimerkiksi suolistosairaudet ja syömishäiriöt. Ymmärrän henkilökohtaisestakin kokemuksesta, että muutos ei välttämättä ole silloin kovin helppo. Jokaisen täytyy itse rehellisesti punnita, mikä omassa tilanteessa on oikea valinta. Esimerkiksi suolistosairauksien kohdalla en kuitenkaan heittäisi kirvestä kaivoon automaattisesti. Kun sen oikean ruokavalion löytää, voi tila joskus jopa kohentua. 

Ennen kaikkea toivoisin näissä keskusteluissa ymmärrettävän, ettei asiassa lopulta ole kyse meistä, meidän identiteeteistämme, hyvyydestämme tai pahuudestamme. Oma mielenkiintoni tähän keskusteluun syntyy sen kognitiivisen dissonanssin osoittamisesta, jonka, ikävä kyllä, veikkaan vaivaavan aika montaa itseään eläinrakkaaksi kutsuvaa. Sokeus tässä asiassa valitettavasti vahingoittaa tahoa, joka ei pysty puolustamaan itseään. Enkä ymmärrä, miten kukaan eläimiä rakastava kykenisi osallistumaan siihen ja nukkumaan yönsä levollisesti.